Mulla on ilkee tulehdus huulessa. Tai tarkemmin sanottuna huulilävistyksessä. Kyllähän mä usein mietein, että pitäis ostaa se pidempi koru, jotta ei kävis näin. No ajatuksista tekoihin on pitkä matka kuten kaikki tietää, ja tässä sitä sitten ollaan; tulehtuneella ja perkeleen kipeällä huulella. Kannattais varmaan joskus ta tummen ur röven ja toimia...?
Kävin eilen töitten jälkeen päivystyksestä hakemassa antibiootit ja jee, tänä aamuna turvotus on laskenut huomattavasti. Oli muuten vastaanotossa taas joku tomera (asennevammanen) täti. Se rupes paasaa mulle siitä, miten mun pitää välittömästi ottaa lävistys pois ja, and I'm quoting, "Tuo nyt näyttää ihan allergiselta reaktiolta...Yleensä niitä reikiä siinä lävistyksessä pitää putsata" ja päälle sellainen ilme niinku olis paskan haju nenässä. No, mä harvoin jään hiljaiseksi jos joku mua ottaa päähän, joten kyllähän mä sille sanoin kärkkäästi takaisin. Ja hyvä niin, koska mikä oikeus jollain hoitohenkilöllä, tai ylipäätänsä kellään, on puhua alentuvasti toiselle vain sen takia, että on lävistetty?! I just say, keski-ikäiset, fossiilit.
Naurettiin poikakaverin kanssa, että nyt se akka varmaan vittuuksillaan laittoi mut jonon hännäksi ja istutaan odotushuoneessa vielä silloinkin kun kaikkia yön sankareita aletaan rullaamaan sisälle. Mutta ei, selvisin sieltä alle tunnissa.
Nojoo, mut tosiaan, onneks turvotus on laskenut ja ehkä tää nyt tästä. Ehkä mä nyt en töissä näytä joltain läskihuulipuolelta, ja pystyn jopa kommunikoimaan (a)asiakkaiden kans.
Ja töihin mun pitääki lähteä tässä parin tunnin sisään... lauantai-ilta, sooo excited... NOT! Mä toivon hartaasti, että kaikki friikit ja ilkeät ihmiset kiertää kaukaa mun työpaikan tänään. Kerta mä en nyt jaksa, en kyllä koskaan jaksa, mutta nyt en varsinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti