Ollapa isä, jota juhlia. Mutta ei, sen sijaan mä katkerana heitän piikikkäitä kommentteja "kaiken maailman kissanristijäisistä" (vaikka rehellisyyden nimissä, mä oikeasti pidän monia juhlapyhiä kissanristijäisinä) ja puhisen itsekseni, ja vähän muillekin, että mitä juhlimista tässä päivässä muka on.
Viime isänpäivän tienoilla oli hiukan awkward moment kun pyöräilin koulusta kaupungille vasta tapaamani tytön kanssa, joka oli menossa ostamaan isälleen lahjaa. Sitten hän kysyi mitä minä meinaan ostaa omalleni.
"- Ei mulla ole isää."
"- ......"
Pyöräiltiin sitten loppumatka hiljaisuudessa kun ei kumpikaan keksinyt enää mitään sanottavaa.
Ja mitä sanottavaa tässä edes olisi, muuta kuin että toivoisin ihan helvetisti, että mulla olisi oikea isä. Jos edes tietäisin mikä se on. Oikea isä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti